2.11.2010 #Day 1 Balangan Beach, Bali

5-6 tunnin lento meni kuin hujauksessa. Uni tuli sittenkin silmään eikä lennosta jäänyt juuri muuta mieleen kuin hyvät kalamätöt ja hassu kiinalainen mies vieressämme joka ei osannut täyttää viisumilappuja koska niissä oli kaikki kohdat nimetty vain englanniksi ja indonesiaksi. Osattiin auttaa sitä vain sen verran että sai nimensä kirjoitettua oikeaan kohtaan, mutta onneksi lentohenkilökunta oli auttavaisia. Se kuponki oli kyllä muutenkin vähän vaikeakielisesti ohjeistettu. Esimerkiksi olisi kai pitänyt merkitä tullattavaksi kaikki yli $250 omaisuus mitä matkalaukusta löytyy. En kuitenkaan olisi halunnut maksaa mitään tulleja tavaroista mitä en todellakaan ole viemässä myyntiin tms. Siihen olisi muuten mennyt puolet laukkun sisällöstä, eikä tullaushinnoista tietenkään ollut mitään infoa. Homma meni kuitenkin jouhevasti ihan vihreää linjaa vaikka kamat vielä läpivalaistiin maahantullessa, eikä tullikaveria tuntunut kiinnostavan merkatut laput sen enempää. Luultavasti lentävät roskiin työpäivän päättyessä. Tosin saatan katua tätä vihreän linjan päätöstä maasta poistuessamme, kun menetän puolet omaisuudestani rajalla mutta huolitaan siitä myöhemmin jos niikseen tulee.

Väsymys oli suuri, veikkaisin että suurimmaksi osaksi nestehukan vuoksi, kun lähinnä tuli koneissa kitattua kokista ja kaliaa. Pari kupposta automaattivettä kuitenkin paransi tilannetta ja skarpautti mieltä. Oli mukavaa olla vihdoin perillä. Kentältä pois pääsemisessä sai tietysti odotella tovin jos toisenkin. Ensimmäisessä jonossa viisumi maksetaan. Toisessa jonossa se hyväksytetään. Matkatavaramme saimme kuitenkin samantien, ihme kyllä. En olisi ollut yhtään ihmeissään jos lentojen vaihtojen aikana olisi kadonnut rinkka jos toinenkin.

Kentältä ulos päästyämme fiilis oli hyvä. Tietysti jouduimme heti taksiukottajien kynsiin. Onneksi meillä oli suurpiirteinen arvio, mitä taksimatkamme Balangan beachille pitäisi maksaa, niin ei langettu ansaan. Jonotimme kiltisti virallista taksia ja sen hinnaksi tuli 135000 rupiaa eli noin 12 euroa, ei kauhean paha ottaen huomioon, että matka kesti kuitenkin noin puolisen tuntia. Koko automatkan saimme kuunnella mahtavaa paikallista vingutusmusakkia. Kuskimme vaikutti aluksi vähän tympääntyneeltä tivatessaan ”address, address, give”, mutta loppupeleissä taisi sekin olla ihan mukava kaveri, vaikka kielimuurin takia ei kauheasti matkalla jutusteltukaan. Perille päästyämme kuski päästeli riemunkiljahduksia joiden sisältöä valitettavasti emme ymmärtäneet – lieniköhän itsekin yllättynyt, että löysi oikeaan paikkaan.

Ensimmäisen kohteemme oli Flower Bud Bungalows, jonka ensivaikutelma oli juurikin niin hyvä kuin kuvista etukäteen olimme katsoneet. Hinta on noin 24e / yö yhteensä kahdelta henkilöltä, eli ei halvin mahdollinen, mutta ei kalliskaan. Ja tämänhetkisille ryytyneille ja haiseville (minä) matkustajille juuri sitä mitä tilattiinkin. Oma kiva pikku bungalow pienessä pihapiirissä. Oma veski suihkuineen ulkopuolella aidatulla takapihalla ja täydellinen pieni terassi patioineen jossa tälläkinhetkellä tätä merkintää naputtelen. Henkilökunta on hyvin ystävällistä. Heti tultiin tuomaan melonilassit tms tervetuliaisdrinkiksi pöytään ja auttoivat kaikissa kysymyksissämme parhaansa mukaan, vaikka olikin kielimuuri välissä.

Illan hiipuessa teki mieli mennä nukkumaan jo ysin aikoihin, kun rytmit ovat matkalla menneet vähän sekaisin. Ja unihan tuli, ainakin hetkeksi. Heräsin kello 1.00 yöllä kurkku kipeänä ja päätin tulla tähän patiolle rustaamaan ensimmäisiä rivejä matkapäiväkirjaan Suomen tuliaisten eli yhden tähden Jallun kera. Näin ensimmäisen päivän päätteeksi ei voi muuta sanoa kuin, että nyt ei vituta :D