Olimme sopineet täksi päiväksi Bali-kiertoajelun kuskimme kanssa. 300.000 rupian hinnalla hän lupasi kyydittää meitä näkemään paikkoja Ubudin ympäristössä. Lähdimme matkaan yhdeksän maissa aamulla, ja ensimmäinen kohteemme oli lähitienoilla sijaitseva Goa Gajah, elefanttiluola. Olimme etukäteen lukeneet parista blogista, että temppeli itsessään on kyllä hieno, mutta kokemuksen pilaavat ahdistelevat kaupustelijat, joita alueella pyörii. Menimme siis temppelille hieman ennakkoasenteisina, mutta totuus olikin toinen eli näemmä kannattaa aina itse kokea asiat eikä luottaa lukemaansa! Temppelille joutui toki maksamaan sisäänpääsymaksun (15.000 rupiaa sisältäen sarongin lainauksen) ja parkkipaikalta lähtien sai harjoitella aiemmin opettelemaamme ”tidak terema kasih” (joka tarkoittaa ei kiitos) –lausahdusta, sillä saronkien, puuveistosten ynnä muiden matkamuistojen innokkaita myyjiä oli kuin kärpäsiä. Itse temppelialueelle päästyämme saimme kuitenkin olla rauhassa ja temppeli itsessään oli hieno. Se siis sijaitsee tosiaan luolan sisällä, jonka suuaukkoa koristaa kivestä kaiverretut hahmot.
Seuraava kohteemme oli Gunung Kawi-temppeli, jolle pääsemistä varten sai kiivetä tusinoittain portaita alas – takaisin ylös kiipeäminen kävikin sitten ihan työstä saronki päällä ja flip-flopit jalassa. Portaita kavutessa sai samalla ihastella läheisiä riisipeltoja. Temppelikierroksen jälkeen lähdimme matkaamaan kohti kahviplantaasia, missä saimme maistella ilmaiseksi loistavia balilaisia kahveja sekä lisämaksusta Kopi Luwak-kahvia. Kopi luwak syntyy alkujaan ihan tavanomaisista kahvinpavuista, mutta erikoiseksi kahvin tekee se, että ennen kahvipapujen jauhamista pavut ovat kulkeneet sivettikissan ruoansulatuselimistön läpi. Kissan jätöksistä sitten erotellaan ja kuivataan kahvipavut. Tämä juoma, ilmeisesti maailman kallein kahvi, pitäisi olla aivan taivaallisen makuista. Kahviviljelmällä sitä sai maistella 30.000 rupian eli noin 3,5 euron hinnalla. Se oli mielestämme melko vahvaa, mutta ei erityisen mieleenpainuvan hyvänmakuista –emme ehkä toiste siitä maksaisi moista hintaa. Sen sijaan ilmaiseksi nautiskelemamme ginseng coffee oli erinomaisen maistuvaa ja piristävää, minkä vuoksi ostimmekin paketillisen mukaan matkan aikana nautiskeltavaksi. Ginseng coffeen kuten muutkin balilaiset kahvit voi instant coffee –tyyliin sekoittaa suoraan kiehuvaan veteen, joten kahvinkeitintäkään ei tarvita juoman nautiskelemiseksi. Yritimme vielä lähteissä kovasti tiedustella, mistä ihmeestä Kopi luwak -kahvin nauttiminen on saanut alkunsa, toisin sanoen kenen mieleen on ensimmäiseksi juolahtanut nauttia kissan ulostamista kahvipavuista valmistettua juomaa. Harmillisesti kielimuuriongelman vuoksi emme ikinä saaneet tähän vastausta, mikäli sitä paikallisetkaan edes tiesivät.
Kahvimaistelun jälkeen ajelimme vielä korkeammille tienoille eli Gunung Batur –vuorelle, jonka maisemia on kehuttu kaikissa oppaissa ja esitteissä. Kovat odotukset kuitenkin hieman laimenivat jo siinä vaiheessa, kun vuorelle johtaneella tiellä oli rahastuspiste, jossa joutui maksamaan 25.000 rupian sisäänpääsymaksun pelkästään siitä ilosta, että sai jatkaa matkaa tietä eteenpäin. Jatkossa seurasi kyllä komeat maisemat viereiselle Baturille, mutta lisäksi parin metrin välein kaupustelukojuja ja turistiravintoloita. Olimme etukäteen sanoneet kuskille, että voisimme matkalla pysähtyä warungissa nauttimassa pikaisen lounaan, mutta automme päätyikin erään ravintolan pihaan. Kuskimme mukaan kyseessä oli hyvä ravintola, jossa voisi nauttia lounaan maisemien kera. Lounasbuffetin lähtöhinta olikin sitten mojovat 75.000 rupiaa hengeltä. Emme enää siinä vaiheessa kehdanneet kieltäytyä, kun meille oli jo esitelty buffetin antimia ja suurinpiirtein näytetty minne voimme istua. Kieltämättä terassin maisemat olivat komeat, mutta söimme lounaamme hieman pakotettu maku suussa. Myöskään lounaan jälkeen emme jatkaneetkaan matkaa pidemmälle, vaan käännyimme takaisin tulosuuntaa kohti, koska kuskin mukaan tietä ei saa ajaa enää eteenpäin, mitä hieman ihmettelimme.
Vuorikierros oli siis pienoinen pettymys, mutta kaikenkaikkiaan päivän aikana näimme mahtavia, vehreitä maisemia ja upeita riisipeltoterasseja. Samat maisemat olisi tietty nähnyt itse vuokratun auton kyydistä (auton vuokraaminen Balilla on ilmeisesti erittäin halpaa, aiemmin tapaamamme hollantilaiset olivat vuokraneet auton koko lomansa ajaksi alle 10 eurolla päivässä), mutta emme kuitenkaan halunneet näin tehdä - vasemmanpuoleisen, kaaosmaisen liikenteen vuoksi ajaminen Indonesiassa vaikutti turhan stressaavalta - ja mopon kanssa olisimme kastuneet läpimäräksi iltapäiväisen sateen vuoksi, joten kokonaisuudessaan kiertoajelu oli oikein mukava ja varmasti turistibussireissua parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti