19.11.2010 #Day 19 Kuta, Lombok

Viideltä ylös ja pyörän päälle! Päivä vaikutti hyvinkin lupaavalta ja olimme innossamme. Jos tälläkertaa saisikin napattua kunnolla sen aallon. No aina ei saa mitä tilaa. Tuli vähän muuta ajateltavaa, kun matkalla Gerupukiin hiekkaisella asfaltilla koitimme kääntyä skootterin kanssa ja epähuomiossa painoin etujarrua niin siitähän se pyörä nurin menee. Onneksi ei ollut nopeutta juurikaan ja kummallakin oli kypärät päässä. Selvisimme nopealla tarkastuksella pienillä naarmuilla, joskin pyörästä meni toinen peili rikki ja muutamia naarmuja etumaskiin. Päätimme siis jatkaa vielä matkaa vaikka vähän jokapaikkaan kirvelikin. Ei olisi pitänyt...Mereen päästyämme Riikka totesi, etti hän voi edes kiivetä laudan päälle, koska polvi oli tärähtänyt niin kovasti maahan. Itse kokeilin yhtä aaltoa varvas verisenä, mutta eihän siitäkään mitään tullut, joten aika pian mestoille päästyämme lähdimmekin takaisin kotiin ja siitä käymään lääkärissä tarkistuttamassa Riikan polvi.

Lekuri onneksi löytyi melko läheltä ja tiloista päätellen huomasi kyllä, että kaveri tienaan vähän enemmän kuin keskiverto paikallinen. Naarmut desinfioitiin ja heitettiin sidettä päälle ja lisäksi saimme säkillisen antibioottivoiteita, pillereitä ja kipulääkkeitä. Lääkemäärä tosin tuntu vähän kummalliselta, koska harvemmin sitä suomessa on naarmuihin saanut antibioottikuuria tms. Hinta oli myös kohtuullisen suolainen. 500 000 IDR mikä vastaa noin 40 euroa. Myöhemmin kuulimmekin, että paikallisen paikkauksesta maksetaan yleensä enintään 100 000 IDR, mutta yleensä vähemmän. Turistilääkäri taisi siis haistaa matkavakuutuksen.
Seuraavaksi olikin vielä ikävämpi homma tiedossa, kun pitäisi mennä kertomaan Abelle että pyörä on kokenut vähän kovia ja sille täytyisi keksiä korjauskulut. Lääkäri tosin oli jo suositellut että tulisi halvemmaksi luultavasti jos korjauttaisimme pyörän itse, mutta meidän mielestämme Abe vaikutti sen verta rehellisen oloiselta kaverilta, että päätimme mennä suoraan juttelemaan asiasta hänen kanssaan. Tilanne ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen, koska pyörä ei tietenkään ollut Aben omistama vaan hänen ystävänsä. Abe vain hoitaa eteenpäin vuokrausta. Jännittyneenä jäin siis odottelemaan että millainen roisto sieltä saapuu paikalle. Tässä tilanteessa helposti turistilta voi kuitenkin pyytää melkein mitä vain summia, koska vakuutuksiahan pyörässä ei ole ja se kerrottiin onneksi myös etukäteen.

Omistaja oli kuitenkin kohtuullisen reilu mies ja lopulta sovimme että heitän hänelle 500 000 rupiaa peilin ja maskin vaihdosta. Abe sai ilmleisesti vähän tingittiä hinnasta, koska olimme hänen kavereitaan. Joskaan en kyllä usko että he maskia parin naarmun takia vaihtavat, mutta samapa tuo. Pelkäsin että joudun maksamaan satoja euroja mutta onneksi selvisin 40 e:llä.

Päivästä muodostui siis äärimmäisen kallis ja epämiellyttävä ja nyt pitäisi vielä elää useampi päivä nin että joka paikkaa kolottaa. Kaikenlisäksi vieläkäänj ei saatu sitä aaltoa ja nyt on vielä uiminenkin kielletty hetkeksi eli Kutaan jääminen ei olisi kovin järkevää. Päätimme siis varata seuraavalle päivälle shuttlebussin Ubudiin, Balille. Jos tästä vielä onni kääntyisi suotuisaksi.

Iltaisella sain puhelun Rollilta ja hän kertoi että hengailee setiensä kanssa Puri Itomassa. Sinne siis. Oli hauska nähdä vanhaa tuttua ja juteltavaakin riitti, koska ilmeisesti lähtömme jälkeen Rollilla oli tullut pientä eripuraa Gita Gilin tarjoilijan kanssa, joka oli yksi syy lähteä hetkeksi evakkoon. Roll myös tajoutui lähtemään esittelemään meille Lombokin saarta kiertoajelulla, mutta harmillisesti olimme jo kerenneet varaamaan lähdön Ubudiin ja muutenkin auton vuokra + bensat olisivat tulleet näin kalliin päivän päälle äärimmäisen kalliiksi ( 1 000 000 rp). Täytyy siis tutkia Lombokki tarkemmin seuraavalla reissulla...

Lähtö oli seuraavana päivänä 9.30, joten ei tarvitsisi edes herätä niin aikaisin. Raskaan ja ennen kaikkea pitkän päivän jälkeen alkoi kuitenkin ramaista jo kympin aikaan joten päätimme vetäytyä viimeiseksi yöksi villaamme. Onpahan ainakin aamulla aikaa pakata.