Snorklausreissumme oli sovittu alkavaksi jo puoli kymmeneltä, joten pikaisen aamiaisen jälkeen siirryimme Papayan toimistolle odottelemaan muita snorklaajia. Alunperin retkellä piti olla vähintään 6 osallistujaa, mutta ilmeisesti peruutuksen takia saimme matkaseuraksemme vain yhden pariskunnan. He olivat reissanneet jo puolisen vuotta pitkin Aasiaa ja edessä oli vielä toinen mokoma Etelä-Amerikassa.
Sopivat maskit, snorkkelit ja räpylät valittuamme olimmekin valmaata lähtöön. Aurinko paistoi ja ilma oli mitä mahtavin, mitä nyt taivaanrannassa häämötti muutama sadepilvi. Ensimmäisellä snorklauspaikalla Gili Trawanganin edustalla pääsimme heti uimaan kilpikonnien kanssa. Paikalla oli meidän neljän lisäksi muitakin snorklaajia ihastelamassa kilppareita, mutta konnat polskuttelivat rauhallisesti menemään turistilaumoista huolimatta. Seuraavaksi siirryimme ihastelemaan Gili Menon koralleja. Ei käynyt kateeksi naapurivenettä, jossa oli meidän venettämme vain hieman suurempaan paattiin änkeytynyt noin 30 henkilöä. Rantauduimme Gili Menolle, jossa kävimme ”ihastelemassa” saarella sijaitsevaa järveä, joka tosin oli mutaisuudessaan melkein Suomen järvet voittava, suolavetinen lammikko. Söimme myös lounasta Gili Menolla. Menon hinnat vaikuttivat kotisaartamme hieman kalliimmilta ja lounasta syödessä sai vastailla lähes jatkuvasti ”ei kiitos” koruja ja muuta sälää kauppaaville myyjille.
Lounastauon aikana totesimme, että snorklaus oli ollut niin mahtavaa, että käymme myös sukelluskurssin Gileillä ollessamme ja päätimme mennä ilmoittautumaan heti kun ehdimme. Menimmekin heti samana päivänä varaamaan Open water diver-kussi Blue Marlin Divestä, mikä tulisi kustantamaan 350$ per nenä. Pääsisimme aloittamaan heti seuraavana päivänä ns. testisukelluksella, ja jos edelleen sen jälkeen haluaisimme suorittaa koko kurssin, jatkuisi se vielä 3 päivää.
Iltapäivällä käyskentelimme Papayan ja Rollingin kanssa kylän läpi pitkin kujia ja pihoja metsästäen uutta sim-korttia. Se löytyikin ja Rollingin avuastamana saimme sen myös aktivoitua. Illalla söimme erinomaiset tonnikalapihvit Zipp’sissä (40.000 rupian eli reilun 3 euron hinnalla, kannattanee syödä täällä enemmänkin tonnikalaa jos on tarjolla). Sitten olikin aika mennä nukkumaan ja odottamaan jännityksellä seuraavan päivän sukellusta, joka alkaisi heti yhdeksältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti