16.11.10 # Day 16 Kuta, Lombok

Suuntasimme jo aamuvarhaisella kohti Gili Airin satamaa, josta lähti vene muutaman kilometrin päässä vastarannalla Lombokilla sijaitsevaan Bangsalin satamaan. Bangsal on Gilin saaria lähinnä oleva satama Lombokilla, jonka läpi kulkee paljon turisteja ja meininkikin oli sen mukainen. Heti kun pääsimme veneestä rantaan, yrittivät miehet kaupitella meille hevoskärrykyytiä bussiasemalle. Papaya oli sanonut meille että asema on ihan kävelymatkan päässä rannasta, mutta miehet väittivät että sinne on matkaa yli kilometri ja lisäksi meidän olisi pakko ottaa hevoskyyti, jotta ylipäätään ehtisimme bussiimme. Päätimme kuitenkin kävellä, mikä osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi kun jo parin minuutin kävelyn jälkeen näimme meidät ohittaneiden hevoskärryjen pysähtyvän noin sadan metrin päähän, josta bussiasema sitten löytyikin. Bussin piti aikataulun mukaan lähteä puoli kymmeneltä, mutta matkaan taisimme lopulta päästä lähempänä kymmentä. Bussi ei tietenkään ollut ilmastoitu luksusbussi jona sitä oli meille markkinoitu, vaan melkeinpä tiensä päähän tullut vanha romu, jonka ilmastointi taisi tarkoittaa lähinnä sitä että bussin ikkunat on mahdollista avata.

Matka sujui kuitenkin mukavasti aina siihen saakka, kun lähestyimme Lombokin länsirannikolla sijaitsevaa Mataramin kaupunkia. Kyydissä oli meidän lisäksi kaksi muuta pariskuntaa, joista toinen oli jäämässä Mataramiin ja toisen piti pysähtyä Mataramissa suurlähetystössä viisumeita uusimassa. Mataramiin saavuttuamme kuskimme alkoi tehdä U-käännöksiä ja pysähtyä useaan kertaan samoihin paikkoihin. Siinä vaiheessa kun ohitimme saman huoltoaseman noin neljättä kertaa, aloimme jo vähän ihmetellä. Tunnin verran ajelimme ympäri kaupunkia, emme tienneet lainkaan missä ollaan tai mihin ollaan menossa, eikä kuskimme puhunut sanaakaan englantia. Lopulta pysäköimme satunnaisen näköisen toimiston eteen, josta tuli ulos ilmeisimmin kuskin pomo, joka valaisi meitä että joudumme vaihtamaan autoa. Kyydissämme mukana ollut kanadalainen pariskunta lähti firman toisella autolla kohti suurlähetystöä, ja me jäimme odottelemaan toimistolle ja syömään viereisestä warungista maittavat nasi campurit.

Tunnin verran odottelelimme kanadalaisia ja lopulta he saapuivatkin, tosin eivät olleet saaneet uusittua viisumeita koska lähetystö oli jo kiinni. Matkamme jatkui nyt siis kohti Lombokin Kutaa. Kanadalaisella pariskunnalla oli ilmeisesti ollut aika rankkapäivä, koska pariskunnan mieshenkilö, reilu parikymppinen surffari pitkässä mullettissaan ja peilaavissa aurinkolaseissaan oli ehkä lapsellisin ja juntein henkilö mitä koko matkalla oli tullut vastaan. Hän jaksoi valittaa koko matkan, kunka perseestä kaikki on ja lisäksi oli äärimmäisen epäkohtelias paikallisia kohtaan. Loppumatkasta hän myös halusi välttämättä istua puoliksi ulkona auton ikkunasta, mikä vähintäänkin näytti aika vaaralliselta, mutta ei kai hätää koska kertomansa perusteella he tekevät sitä jatkuvasti kavereidensa kanssa Kanadassa. Cruise kontrolli päälle ja kuskikin voi istua ulkopuolella autosta sekä ohjata jaloilla.

Parin tunnin autossa istumisen jälkeen olimmekin jo Kutassa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli ystävämme Rollin, oikealta nimeltään Baktin, suosittelema Puri Itoma Guesthouse, joka oli hänen isoisänsä omistama ja setänsä hoitama paikka. Huoneet nähtyämme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että hintalaatusuhde ei ole aivan kohdallaan (250 000 IDR / yö) ja päätimme käydä katsastamassa lähialueen muutkin yöpymispaikat. Kanadalaisetkaan eivät jääneet sinne ja hyvä, niin koska en olisi halunnut heitä enään tavata tällämatkalla. Baktin sedälle, Johnille, surffimies oli hyvin epäkohtelias, koska hinta oli liian kallis. ”Are you waiting for Jesus to wake you up with these prices or what”. Naapurista löytyikin todella luksoori huone ilmastoinnilla, jonka hinnaksi muodostui 225 000 IDR / yö, pienen tinkimisen jälkeen. Huoneen lähtöhinta oli 350 000 IDR / yö, eli taisi olla pulaa asiakkaista. Paikan nimi on Matahari Inn ja me saimme entisen villa huoneiston jossa oli suuri wc isoine kukkapenkkeineen, todella suuri huone kaapistoineen ja sohvineen sekä kaunis piha uima-altaalla varustettuna. Päätimme jäädä tänne 4:ksi yöksi. Mikä hienointa, nyt vihdoinkin pääsimme makeanveden suihkuun, jota ehti tulla vähän ikävä Gili Airilla, siellä kun ei hanasta tule kuin merivettä. Illalla saimme vielä hoidettua prätkän kolmeksi päiväksi sekä seuraavalle päivälle surffitunnin heti aamusta. Homma on siis kupissa eli huomista odotellessa. Säätöjen jälkeen kävimme vielä naapurissa syömässä ja ravintolan pitäjä kertoi tuntikausia elämästään ja yleensäkin asioista Indonesiassa, muunmuassa uskontojen välisistä avioliitoista, uhkapelaamisesta jne. Eipä olisi uskonut, että esim kukkotappelujen järjestämisestä voi helposti saada täällä jopa 5 vuotta linnaa.