20.11.2010 #Day 20 Ubud, Bali

Herätys vähän ennen kuutta ja pakkaushommiin. Tuntihan siinä vierähti kuten yleensäkin ja jäi vielä parituntia aikaa ennen lähtöä hoitaa asioita. Ennen aamiaista käytiin vielä, taas kerran, hyvästelemässä Bakti, Puri Itomassa. Sen verran aito jätkä, että pakkohan sitä on tulla mestoille uudelleen. Seuraavaksi siirryimmekin vetämään viimeiset aamiaiset Mataharissa ja Roll päristeli skootterillaan auringonnousua kohti surffaamaan aamuaaltoihin.
Tällä kertaa yllätykseksemme bemomme oli yllättävän hyväkuntoinen ja matka taittuikin varsin jouhevasti huonoista teistä huolimatta. Lembarin satamassa meitä odotti lauma epätoivoisia kaupustelijoita jo sataman porteilla, jotka lähes väkisin tunkivat tavaraa käteen auton ikkunoista vaikka emme niitä olisi halunneetkaan. Yhdet safkapyramidit (banaaninlehteen kääritty kanariisi) ostimme kuitenkin, hinta oli sentään kokonaiset 40 senttiä per ruoka, eikä varsinaista lounasta tulisi vastaan ennen kuin laiva saapuisi Balille.

Paattimme oli vanha ja ruosteinen, mutta silti ihan vakaan oloinen. Vähän samaa kokoluokkaa kuin pienimmät risteilyalukset Suomen ja Viron välillä. Onneksemme saimme istumapaikat yläkannelta, koska osa porukasta joutui lojumaan koko 4.5h matkan pitkin laivan likaisia kansia. Ennen laivan lähtöä kaupustelijat tulivat myöskin tutuksi ja muun muassa yksi myyjä jalluani maistettuaan olisi halunnut vaihtaa sen litran vesipulloon. En suostunut tietenkään! Jaloviinahan on kuitenkin tuotu merien takaa ja sen arvo vajaanakin pullona olisi ainakin ziljoona rupiaa. Siinä siis hieno bisnesidea jollekin, kauppa kävisi taatusti.

Itse matka sujuikin varsin mukavasti maisemia katsellen, kirjaa lukiessa ja blogia kirjoitellessa. Laivan saavuttua satamaan fiksuna miekkosena kelasin että olisi järkevää mennä ajoissa odottamaan alakannelle ulospääsyä, jotta välttyisimme turhalta jonotukselta. Toisin kuitenkin kävi. Saimme haistella puolisen tuntia alakannella säilytettävien moottoriajoneuvojen pakokaasuja. Täällä kun porukka ei toimi aivan samalla periaatteella kuin ruotsinlaivalla: käynnistetään kun lähdetään liikkeelle. Selvisimme kuitenkin hengissä ulos ilman kaasunaamareita ja vastassa olikin joukko kuskeja jotka halusivat tietää minkä firman lipuilla ollaan tultu ja mihin ollaan menossa.

Ubudubudubud hereherehere armeijatyylisesti tuli kuultua muutamaankin otteeseen. Kävelimme sitten letkassa taksimiehen perässä muutamia minuutteja ja saavuimme meitä loppumatkan kuljettavalle kiesille. Tällä kertaa auto oli täyttä priimaa: Täyteen pakattu mutta silti tilava ja mikä hienointa, ensimmäistä kertaa autossa oli oikea ilmastointi!

Matkaan meni noin puolitoista tuntia ja se sujui varsin kivuttomasti, kiitos AC:n. Ainoa miinus oli, että kuski sanoi jättävänsä meidät Ubudin marketin eteen, vaikka olimme eläneet siinä käsityksessä että meidät heitettäisiin suoraan guesthouselle. Ei se muuten mitään, paitsi että ei juurikaan tiedetty missä yhdeksi yöksi varaamaamme Sehati Guesthouse sijaitsisi. Avulista sakkia onneksi löytyi pian. Ubud vaikutti äärimmäisen kiireiseltä verraten edellisiin kohteisiimme: ATM joka kulmassa ja joka ikinen ravintola mainosti free Wifiä. Ehkä tähän ruuhkaisuuteen taas pikkuhiljaa tottuu.

Talsimme pitkin paikallista ostoskatua Monkey Forest Roadia kohti majapaikkaamme ja noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen se löytyikin. Sehati Guesthouse taisi olla kaikista majapaikoistamme eniten luksus, mutta tosin niin oli hintakin. Huoneessa oli ac, jääkaappi, wlan, mahtava kylpyhuone ja lisäksi telkkari ja dvd-soitin elokuvavalikoimineen, joita tosin ei kauheasti olisi tarvittukaan. Hinta oli kuitenkin sen verran kallis, että jouduimme harkitsemaan vaihtoa seuraavaksi päiväksi (350 000 rp/yö).

Kamat nopeasti purettuamme olikin illallisen aika. Energiat eivät riittäneet kovin pitkälle, joten päädyimme läheiseen Juice ja cafe´seen, orgaaniseen ravintolaan. Ruoka oli todella maukasta ja jälkkäriksi imailimme vielä vehnänalkiomehu-shotin, joka sekään ei ollut tosiaankaan pahaa. Väitän myös hieman nauttineen ilmaisesta internetistä... Syötyämme samaan pöytään tupsahti tyttöduo Hollannista joiden kanssa vaihdoimme sanasen ja toisenkin. Suosittelimme kohteita ja päinvastoin. He olivat mm. vuokranneet auton koko lomansa ajaksi (kiertelivät vain Balia) hintaan 8 euroa / päivä, mikä ei tosiaankaan kuulostanut pahalta. Tosin kaikennäköisten moottoriajoneuvojen käsitteleminen vähän jännittää aikaisempien tapahtumien valossa.

Illallisen jälkeen iski yllättäen akuutti väsymys ja seuraavaksi vuorossa olikin nukkumaanmeno. Hyvä niin, koska aamulla olisi aikainen herätys ja siirtymä kohti Sacred Monkey Forestia!