12.12.2010 #Day 42 Vientiane

Nyt on taas kerran vuorossa prätkän vuokraus. Ajattelimme päristellä Buddha Parkiin, joka sijaitsee reilun 20 kilometrin päästä keskustasta. Sinne olisi myös päässyt paikallisbussilla tai tuk tukilla, mutta punnittuamme vaihtoehtojen kätevyyden ja edullisuuden päädyimme omaan kulkupeliin. Laosissa liikenne on oikeanpuoleista, toisin kuin aikaisemmissa kohteissamme, mutta kotosuomeen tottuneena sehän sopi mainiosti. Jännittäväähän se taas aluksi oli uudessa paikassa, mutta täällä tiet ovat oikein hyviä ja liikennekään ei aivan älyttömän kaottista, mitä nyt ärsytti välillä vastaantulijoiden kaistalla ajavat mopoilijat.

Otimme puolivahingossa kunnon kiertoreitin pitkin kuoppatietä, josta oli kuitenkin oikein mukavat näkymät, koska tie pujotteli Mekong –joen vierttä pitkin. Kunnollista karttaa meillä ei tietenkään ollut, mutta noin parin tunnin ajelun ja mutkien kautta löysimme kuin löysimmekin perille puistoon. Puisto oli hyvin kaunis. Kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia hindujen ja buddhalaisten jumalolentoja esittäviä kivipatsaita jokapuolella. Patsaat ovat päätyneet sinne 50-luvulla omalaatuisen jooga-shamaanin toimesta. Liekö miekkonen inspiroinut myös paikalla ollutta huilunsoittajaa, joka oli kavunnut soittamaan instrumenttiaan läheiseen puuhun! Vaikka yksittäiset patsaat sinänsä eivät ole erikoisia, on paikka kokonaisuudessaan omalaatuinen kokemus. Huipennuksena oli kurpitsan muotoinen sisäänmentävä patsas, jossa kavuttiin huipulle kolmen kerroksen kautta (jotka edustavat helvettiä, maata ja taivasta). Portaat ja aukot olivat välillä kovinkin kapeita, mutta näkymät rakennelman päältä puistoon olivat mainiot.

Vaikka olimme huristelleet mopolla jo lähes koko päivän, päätimme tehdä vielä pienen kiertotien Vientianen päässä ja käydä katsastamassa Pha That Luang’in, joka on koko Laosin tärkein kansallisaarre. Rakennelma koostuu kolmesta kerroksesta, jotka on reunustettu kullatuin ”tötteröin”, jotka kauempaa katsottuna muistuttavat erehdyttävästi ohjuskärkiä. Koko rakennus on ollut aikoinaan kultapäällystetty, mutta sotien myötä paikka jäi hylätyksi ja kulta on päätynyt ahnaiden varkaiden taskuun ajat sitten. Ranskalaiset ovat yrittäneet sitä restauroida, mutta nyt väritys näyttää lähinnä siltä että joku olisi roiskinut keltaista maalia ympäriinsä huonolla tarkkuudella. Kokonaisuudessaan pytinki oli kuitenkin varsin komea (ainakin kaukaa katsottuna).

Olimme alun perin hieman suunnitelleet, että Vientianesta suuntaisimme kohti etelää Paksen kaupungin lähellä sijaitsevaan eko-majoitukseen, josta järjestetään patikointireissuja läheiseen luonnonpuistoon ja siellä sijaitsevaan pikkukylään. Harmillisesti heillä oli tarjota reissua vasta yli viikon päästä, joten päätimme jättää sen ainakin toistaiseksi väliin ja suunnistaa vielä etelämpään, lähes Kambozan rajalla sijaitseville 4000 islandsille.