Tuli nukuttua yllättävän pitkään ja olo oli sen mukainen: Kerrankin oli levännyt ja kohtuullisen tervekin olo. Tänään vaihdoimme hotellia tien toiselle puolelle joka on jonkunverran edullisempi. Aamiainen tuli nautittua läheisessä kahvilassa, jossa oli todella maukas patonki kera kananmunan ja kinkun. Huomasi kyllä, että Laosiin on jäänyt vaikutteita ranskalaisilta, koska patonki oli varmasti reissun paras tähänmennessä.
Uusi huoneemme ei ollut ihan niin hieno kuin edellinen, mutta varmasti riittävä. Iltapäivällä lähdimme tuktukilla kohti läheistä temppeliä, jonne Riikka halusi mennä osallistumaan kävelymeditaatioon, joka järjestetään joka lauantai.
Viidakkoon oli rakennettu hieno temppelialue, jossa munkit hoitelivat päivittäisiä askareitaan. Osalla näytti asiat pyyhkivän todella hyvin ja välillä näytti vähän huvittavaltakin kun oransseihin kaapuihin sonnustautuneet buddha-munkit ajelivat nelivetomaastureilla ja näpyttelivät älypuhelimiaan. Mulle tuli taas todella kipeä olo, niin päätin lähteä takaisin hotellille lepäämään sillä aikaa kun Riikka jäisi meditaatioon.
Meditaatio oli hyvin kiehtova. Munkkien johdolla ja paikallisen miehen tulkkaamana noin 20 hengen (pääasiassa turisteista koostuva, mutta oli mukaan eksynyt muutama paikallinenkin) porukkamme harjoitteli meditointia istuen ja kävellen. Aluksi 20 minuuttia istuttiin paikallamme ja keskityttiin pelkästään hengittämiseen. Ideana on siis yrittää olla ajattelematta mitään muuta kuin hengityksen virtaamista sisään ja ulos, mikä on yllättävän vaikeaa kun sitä tosissaan yrittää. Lisäksi ympäristöstä kuului kova meteli, vasarointia ja lasten leikkimistä. Mutta aina kun huomasi ajatusten lähteneen harhailemaan, yritti vain jatkaa hengitykseen keskittymistä. Parikymmentä minuuttia kului yllättävän nopeasti. Seuraavat 20 minuuttia vietettiinkin kävelymeditoinnin parissa, jossa hengityksen sijaan keskitytään jalkojen liikkeeseen kävellessä: tyyliin oikea jalka nousee ylös-liikkuu eteen-laskeutuu maahan-vasen jalka nousee ylös jne. Liikkuessa tuntui helpommalta keskittyä vain kävelyyn, eikä huomanut ajatusten vaeltelevan läheskään yhtä usein. Porukkamme oli varmaan ulkopuolisten silmin hassu näky, kun kymmeniä ihmisiä matelee silmät kiinni etanavauhtia ympäri pientä temppeliä! Kävelyn jälkeen oli vuorossa vielä toiset 20 minuttia istumameditaatiota, joka menikin jo ensimäistä kertaa sujuvammin. Lähtiessä saimme vielä mukaan vihkoset joissa kerrotaan lisää meditaation saloista. Ja tämä kaikki ei maksanut mitään. Lahjoitusboksille saikin melkein jonottaa ulosmennessä. Kaikenkaikkiaan erittäin miellyttävä kokemus ja erikoinen ympäristö teki siitä vielä mieleenpainuvamman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti